Etusivu Jälkiruoka Surun jälkeen, Onni ja bullipizza!

Surun jälkeen, Onni ja bullipizza!

by Peggy
Julkaistu: Viimeksi päivitetty
Onni-pizza.

Meidän perhe on joutunut luopumaan suruisin mielin ja itkevin sydämin kahdesta niin rakkaasta koirasta, kahden viimeisen vuoden aikana. Viimeksi marraskuussa hyvästelimme rakkaan Manun, pienen sekä loppuun asti iloisen ja urhean Mopsipojan, joka sairastui vakavasti. Sydämeni itki raskaasti, koska Manulla olisi voinut ollut koko elämä edessä,  kuin pienen tähdenlennon lailla päättyi  Manun taival. Manu ehti ilahduttaa elämällään meitä vain 5 kk. Lepää rauhassa ystäväni.

Olimme marraskuussa Manun menetyksestä niin murtuneet, ettei surustamme meinannut tulla loppua. Tuttu kasvattaja Juliet Shaw, Badlesmere Terriers kennelistä, joka on kasvattanut bullterrierejä jo vuodesta 1982, tunsi perheemme ja tiesi menetyksen, joka meitä kohtasi, taas uudelleen. Juliet kertoi pienestä pennusta, joka sopisi juuri meidän perheeseen. Totesin silloin, että pentu on varmasti ihana, mutta en ajatellut asiaa sen kummemmin. Ajatukseni harhailivat vain Manussa, päässäni takoi ja sydämeni huusi, halusin Manu takaisin. Rahatkin olivat menneet tiukille, Manua hoitaessa, ettemme voisi ottaa uutta koiraa nyt. Juliet ymmärsi ja mainitsi vielä muutamalla sanalla pennusta. Niin siis, minkä värinen pentu oli? Valkoinen koira, jolla pieni brindle merkki oikeassa silmässä, silloin tiesin että pentu oli tarkoitettu meille! Olin tehnyt sokerimassasta juuri samalaisen koirakoristeen 8 kk sitten, aivan samoilla väreillä ja aivan saman puolen silmä merkillä. Mikä yhteensattuma! Tämän koiran oli perheellemme tarkoitus tulla, niin ainakin tahdon uskoa. Kasvattaja yllätti meidät vielä iloisesti ja antoi pennulle nimeksi Lucky, tuomaan onnea meidän perheelle. Mies matkaan, Englanti ja pentu täältä tullaan! Voisiko parempaa joululahjaa ollakkaan!

Sokerimassasta tehty koirani.

Joulukuun 7. päivä saapui ja odotimme malttamattomina tuliaisia! Lisää jännitystä toi se että Heathrowin lentokentällä oli kaaos, koska puhelinlinjat olivat kaatuneet. Lennot olivat pahasti myöhässä ja hetken näytti ettei koira ja mieheni pääse lentokentältä kotiin ollenkaan. Valvoin koko yön ja silloin satoi ensilumi maahan. Monta kysymystä mielessäni ja perhosia vatsassani, katselin ulos ikkunasta katsellen lumihiutaleiden leijuntaa. Aika tuntui pysähtyvän. Odotin ja mietin, ehtivätköhän he lennolle? Onkohan nyt varmasti kaikki tarvittavat paperit ja dokumentit mukana? Meneekö lento hyvin? Millainen pentu on? Manun nassukin välähti silmissäni hetkittäin.

Vihdoin ovi aukesi, kellon ollessa yli  kolme yöllä. Lentoboxista kurkki pieni valkoinen poika, häntä varovasti heiluen. Ensitapaaminen oli lämpöä täynnä, tervetuloa uusi pentu <3

Onni 12 viikkoa.
Onni Rovaniemellä tonttuilemassa.

Vihdoinkin ONNI tuli taloon! <3

Haukkista vaan ja hello!

Mä olen Onni, hieman yli 4 kk ikäinen kääpiöbullterrieri. Ulkonäöltäni olen kuin pienen bodarin näköispatsas, aatelisella kuonollani ja sisälläni on valtakunnan suurin sydän, joka rakastaa kaikkea maailmassa. Tiedetään, tiedetään, olen pehmo, joten ulkonäköni on vain valeasua, ettei minua haukuttaisiin ihan äidin nössykäksi! Lapset, kissat ja lumi ovat aivan huippu juttu ja niistä mä tykkään eritoten. Niin ja emännän keitokset, niistä mulla menee ihan kieli solmuun, tietäisittepä ne tuoksut. Se onkin saanut minusta jo monta inspiraatiota leipomuksiinsa, on bullitorttuja, pipareita ja ties mitä kakkaroita. Taas kuola valuu, kun vaan jo ajattelenkin niitä! Emäntä sanoo mua tosi puheliaaksi hemmoksi, koska juttelen perheelle koko ajan ja mun häntäkin kuulemma heiluu niin että pöytäliinatkin tuulettuu samalla. Sohvaperuna nimityksenkin olen saanut, vaikka en pääse edes sohvalle, joten mun mielestä toi nimitys on epäreilua. Siitä mä vielä keskustelen emännän kanssa. Temppuilu emännän seurassa on huippua ja niitä me opetellaan yhdessä, melkein joka päivä. Siis ei me vielä Sorin sirkukseen pyritä, vaan minä se istun, seison ja makaan, kun emäntä vaan antaa nameja! Ilman nameja en kyllä viitsis, on vähän kuivaa sellainen oppiminen. Sisäsiisti olen ollut jo kuukauden ja viisaana poikana kerron kyllä sitten, jos hätä yllättää. Emännän mielestä olen ihmekoira ja täytyy myöntää, että olen kyllä hurmannut jo aika monta kaksijalkaista ympärilläni, pohjoisesta etelään saakka, joten pakkohan mun on sitten olla. Lomamatkallakin olen jo ehtinyt käydä napapiirillä asti, käytiin moikkaamassa joulupukkia ja Petteriä. Ensi vuonna mennään uudelleen, jos ne sitten huolisi minutkin tonttu-joukkoihinsa. Sateesta mä en tykkää, joten onneksi pääsin pois briteistä tänne suomeen, siellä olisi tarvinnut sateenvarjon mun vakiovarusteiksi. Elämäni on kaiken kaikkiaan leppoisaa ja pusuja täynnä. Kuullaan taas ja nyt on pakko mennä suorittamaan velvollisuuksiani.  Emäntä tekee nimittäin bullipizzaa ja mut on ylennetty hellan-vahdiksi!

Terkuin
Onni, Badlesmere Bjorn Lucky
Synt. 24.09.2013, Englanti.

Thank you Juliet, for our sweet little Onni!
Badlesmere Terrier kennel löytyy täältä!

Täältä voit lukea tunnelmia kupillinen teetä ja onni kirjoitukseni!
Manu,pieni mopsipoika, hyvästi ystäväni!
Teetä minibullin seurassa!



Onni pizza:

Ohjeesta tulee kaksi bullterrieriä. Kastike sekä täyteet on laskettu kahden pizzan mukaan.

Taikina:

2 dl vettä
5 dl vehnäjauhoja
2 tl kuivahiivaa
ripaus sokeria ja suolaa
vajaa 1/2 dl öljyä

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja sekoita kuivahiiva osaan jauhoista.
Sekoita jauhoseos, sokeri ja suola nesteeseen.
Lisää öljy ja loput jauhot ja alusta taikina.
Kohota taikinaa noin 40 minuuttia liinan alla.
Kauli pizza ja leikkaa pizzapyörällä bullin muotoon.
Lisää kastike, täytteet ja juusto. Koristele lopuksi oliiveilla ja pepperoni-silmillä ja korvilla.
Paista 250-asteessa noin 10 minuuttia.
Jäähdytä hieman ja nauti!

Kastike:

4 dl tomaattimurskaa
70 g tomaattisosetta
3 murskattua valkosipulinkynttä
2 chili (poista siemenet ja kuutio)
2 rkl fariinisokeria
suolaa ja mustapippuria makusi mukaan
1 rkl pizzamaustetta

Keitä kastikkeen aineksia 5 minuuttia. Anna kastikkeen jäähtyä.

Täytä makusi mukaan!

Itse täytin Onni-pizzan:
sipulilla, maustekurkulla, chilillä, pepperonilla, jauhelihalla ja persikalla. Pehmeää ja tulista :)

Nyt on pakko ottaa pienet ruokalevot!
Good night <3

Lue myös nämä

10 kommentit

Herkkuhovi 3 helmikuun, 2014 - 12:34 pm

Teillä on kyllä ollut kohtuuttoman paljon surua lyhyessä ajassa, mutta onneksi tuo ihana Onni on nyt teillä tuomassa rakkautta ja iloa!! <3
Pizzakin on hauska idea. Jossain pizzeriassa oli joskus lapsille tuontapaista pupupizzaa, mikä elämys! :D

Peggyn pieni punainen keittiö 3 helmikuun, 2014 - 12:58 pm

Onni on tuonut jo lyhyessä ajassa niin paljon onnellisia hetkiä, meidän koko perheelle <3

Pupupizza onkin hauska idea pääsiäiseen :) Olen joskus nähnyt apinapizzan :D, mutta niitä pyrin välttämään ;)

Tita 3 helmikuun, 2014 - 12:58 pm

Voi kuinka kamalaa – menettää kaksi koiraa noin lyhyen ajan sisällä :( Onneksi on Onni, ihana koiravauva! Lohduttaa surussa.

Peggyn pieni punainen keittiö 3 helmikuun, 2014 - 1:02 pm

<3 Olo oli marraskuussa aika epätodellinen, kun mopsi pentumme jätti elämän ja lähti parempaan paikkaan, ilman kipuja.

Onni tuli sattumien kautta ja juuri oikeaan aikaan, vaikka aluksi ajatus ei tullut edes mieleeni. Onni on ilon tuoja ja niin hellyyttävän luonteinen poika!

Nanne 4 helmikuun, 2014 - 7:06 am

Mun tuli niiin itku kun luin tän sun kirjoituksen!!! <3 Tiedän, että itselläni tulee tuo hirveä, luopumisen tuska jossain vaiheessa vastaan. Yritän olla asiaa ajattelematta ja miettiä sitä niin, että Jimi on kuitenkin saanut elää pitkän ja hyvän elämän. Tuo pennusta luopuminen olisi ihan hirveää, koska hänellä on vasta se elämä edessäpäin…. :(

Mutta onneksi teillä on nyt Onni!!! <3
Onnille toivon paljon paljon ilon täyteisiä ja terveitä vuosia!!

Peggyn pieni punainen keittiö 4 helmikuun, 2014 - 7:53 am

Voi, Nanne! Luopuminen on niin sydäntä särkevää, mutta kun näin toisen tuskat, tiesin että se on oikea ratkaisu.

Nauti yhteisistä hetkistä, laita ajatuksesi lukolliseen lippaaseen ja piilota se ullakon uumeniin <3 Paljon rapsutuksia Jimille ja ihania yhteisiä hetkiä teille!

T: Peggy ja Onni

Nanne - Elämää Koivurannassa 10 kesäkuun, 2014 - 5:06 am

Nyt on aika ottaa pikkuhiljaa niitä hyviä muistoja sieltä ullakon uumenista!!! <3
Käyn uudelleen ja uudelleen täällä sun blogissa lukemassa näitä ihania kirjoituksia..ehkä tämä meidänkin tuska helpottaa jossain vaiheessa… <3 Tällä hetkellä jäljellä on suuren suuri ikävä, koti tuntui niin kovin tyhjältä ilman Jimiä

Peggy 10 kesäkuun, 2014 - 6:07 am

Voi, Nanne! Olen pahoillani puolestanne <3 Tuska helpottaa ajan kanssa, hieman. Ihanat muistot säilyy ja kulkevat mukana läpi elämän.

Kun Manua ja Onnia ei vielä ollut, kuulin usein tassutusta talossa, ikävä oli suuri. Kahdesta koirasta luopuminen kahden vuoden sisällä oli sydäntä raastavaa. Vieläkin kaipaan molempia <3

Juokse vapaasti Jimi <3 Vie terveiset Eddielle ja Manulle <3

Katja 6 helmikuun, 2014 - 4:51 pm

Onni on niin suloinen!<3 Edellisten lemmikkien ikävöimisestä ja suremisesta ei koskaan pääse täysin yli, mutta uusi tulokas kuitenkin lieventää sitä surua tuodessaan mukanaan paljon iloa.:)

Peggyn pieni punainen keittiö 6 helmikuun, 2014 - 10:10 pm

Kaipaus on vieläkin suuri, onneksi Onni ilahduttaa meidän koko perhettä ihanalla persoonallaan :) Tästä on hyvä jatkaa…

Kommentointi on suljettu.